Joskus kerrostaloasukkaalle sattuu.
Nyt tarinansa on kertonut vantaalainen Juha.
Hän oli nautiskellut illan päälle hieman viiniä. Kesä kun oli, ja kerrostaloasunnossa kuuma, hän oli sonnustautunut vain pelkkiin lyhyisiin kalsareihin.
Yhtäkkiä hän oli kuulevinaan ovikellon soivan. Oikeasti ovikello ei soinut – vaan kyse oli kuuloharhasta. Tai sitten pimpautus kuului musiikkikappaleelta ja Juha tulkitsi väärin.
-Yhtä kaikki menin avaamaan ovea. Koska alkoholia oli veressä, äly ei pelannut. Avasin oven huomatakseni ettei ovella ollut ketään. Siinä samassa kuvittelin kuitenkin olevani menossa ulos ja suljin oven takanani, Juha selvittää outoa tapahtumaketjua.
Siinä hän seisoi kesäyössä kerrostalon rappukäytävässä – vain kalsarit jalassa.
Päähän tuli kilin ajatuksia. Mitä tässä pitäisi tehdä.
-Päätin sitten rohkeasti soittaa naapurin ovikelloa, vaikka oli myöhä. Tultiinhan sieltä avaamaan. Vaimo ei ollut kotona, vaan töissä ravintolassa. Päädyttiin naapurin kanssa siihen, että laitetaan postiluukusta vaimolle lappu, jossa kerrotaan minun makaavan askarteluhuoneen sohvalla. Naapuri avasi oven askarteluhuoneeseen.
Yö oli pitkä. Sohvalla ei ollut kiva koisia. Askarteluhuoneessa haisi maali. Siitä tuli pää kipeäksi.
-Koskaan ennen ei ollut vaimon tulo kotiin tuntunut niin mukavalta. Hän tuli ja päästi minut kotisänkyyn.
Juha kertoo vielä erikoisen anekdootin, joka naurattaa.
-Kun tultiin kotiin, vaimo kysyi että mikä täällä haisee. No minultahan oli jäänyt vessa vetämättä kun pomppasin avaamaan sitä ovea, Juha nauraa.
Tarina on tosi, ja Juha kertoi asian vanhempainryhmässä, jossa kerrottiin noloja kerrostalokokemuksia.