Ympäristöministeriö on nimittänyt Juha Kaakisen selvittämään, miten tavoite asunnottomuuden poistamisesta voidaan saavuttaa. Hallitusohjelman mukaisesti asunnottomuus halutaan puolittaa kuluvan vaalikauden aikana ja poistaa vuoteen 2027 mennessä. Asunnottomuus on vähentynyt, mutta tavoite on edelleen vaikea.
Suomi on Euroopan maista ainoana onnistunut kääntämään asunnottomuuden laskuun. Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA:n vuonna 2021 tekemän kyselyn mukaan vailla asuntoa oli 3 948 yksin elävää. Käynnissä olevan asunnottomuusohjelman aikana asunnottomuus on vähentynyt, mitä voidaan pitää hyvänä saavutuksena. Koronapandemian pelättiin lisäävän esimerkiksi häätöjen määrää, mutta niin ei käynyt. Vuonna 2020 asunnottomuusluvut laskivat 5,6 prosenttia ja vuonna 2021 yhdeksän prosenttia. Aikaisemman asunnottomuusohjelman aikana laskua saatiin 2–5,1 prosenttia.
– Asunto on ihmisen perusoikeus, ja on kestämätöntä, että Suomen kaltaisessa vauraassa ja hyvinvoivassa maassa se ei toteudu kaikille. Tarvitsemme kohtuuhintaisia asuntoja, riittävän sosiaaliturvan ja asumista tukevia palveluita. Oikeansuuntaisesta kehityksestä huolimatta emme selvästi ole tehneet vielä riittävästi, ympäristö- ja ilmastoministeri Maria Ohisalo huomauttaa.
Tammikuun 2023 loppuun mennessä valmistuva selvityshenkilön valmistelema esitys tarkastelee konkreettisia toimenpiteitä, joita asunnottomuuden poistaminen edellyttää, ja eri tahojen roolia työssä. Selvityshenkilö Juha Kaakinen on aiemmin toiminut Y-Säätiön toimitusjohtajana ja pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelman ohjelmajohtajana.
– Suomen erityisiä vahvuuksia asunnottomuuden vähentämisessä ovat olleet vahva poliittinen yhteisymmärrys asian tärkeydestä sekä toimijoiden laajapohjainen yhteistyö. Näiden vahvuuksien avulla asunnottomuuden pysyvä poistaminen on täysin mahdollista ajankohtaisista haasteista huolimatta, Kaakinen toteaa.
Taloudelliset ongelmat lisäävät asunnon menettämisen vaaraa
Etenkin suurimmilla kaupunkiseuduilla, joille myös asunnottomuus keskittyy, asumisen hinta aiheuttaa ongelmia erityisesti pienituloisille ja erityisryhmille. Asunnottomuuden luonne on muuttunut siten, että yhä useammin asunnottomuus liittyy taloudellisiin ongelmiin, ja riski koskee yhä useampaa.
Asumisneuvonta on todettu tehokkaaksi keinoksi ehkäistä taloudellisista syistä johtuvaa asunnon menettämistä. Ympäristöministeriön lakiesitys parantaisi asumisneuvonnan saatavuutta, ja kunnat ovat palkanneet tänä vuonna jo 23 uutta neuvojaa.
– Asumisneuvonnalla voidaan auttaa elämänhallinnan kanssa. Sillä pystytään estämään viheliäinen kierre, jossa taloudelliset ongelmat johtavat asunnottomuuteen, joka osaltaan syventää taloudellisia ongelmia. Valtion myöntämällä lisärahoituksella voidaan varmistaa, että kunnat voivat tarjota maksutonta asumisneuvontaa jatkossakin, Ohisalo korostaa.
Koska syyt asunnottomuuden taustalla ovat moninaisia, tarvitaan myös sosiaalipalveluja ja erikoistuneita asumispalveluita. Sote-palveluilla on iso merkitys etenkin siinä, että asunnon saanut asunnottomuudesta kärsinyt pystyy säilyttämään asunnon.
Asunnottomuuden yhteistyöohjelmasta on tekeillä arviointi, mutta jo nyt tiedetään, että kunnat ja kaupungit ovat entistä tiiviimmin sitoutuneet toimiin.
– Kuntiin on kertynyt hyvää monialaista osaamista, jonka säilymisestä pitää huolehtia, kun sote-palvelut nyt siirtyvät hyvinvointialueiden vastuulle. Ongelmaa ei voi ratkaista ilman tiivistä yhteistyötä kuntien eri sektoreiden, järjestöjen ja valtion kesken, ministeri Ohisalo alleviivaa.
Lähde ja kuva: Ympäristöministeriö