Likinäköisyys yleistyy maailmalla nopeasti, ja uuden tutkimuksen mukaan syy ei välttämättä selity pelkällä ruutuajalla. Tutkijat nostavat esiin sisätiloissa tehdyn lähityön ja sen, miten se voi vähentää valon pääsyä verkkokalvolle.
Tutkijat tarkastelivat silmien toimintaa lähityössä
New Yorkin osavaltionyliopiston SUNY:n optometrian tutkijaryhmä testasi laboratoriossa 34 vapaaehtoista, joista osalla oli likinäköisyys ja osalla normaali näkö. Osallistujille näytettiin neliönmuotoisia kohteita, joiden kirkkaus ja kontrasti vaihtelivat, ja heidän tuli tarkentaa kohteisiin toistuvasti yksi silmä kerrallaan.
Tutkijoita kiinnosti erityisesti, miten silmät käyttäytyvät silloin, kun katse kohdistuu lähelle. He seurasivat tarkennusta, silmien kääntymistä sisäänpäin sekä pupillien supistumista.
Yksi havainto nousi yli muiden: kontrasti merkitsee enemmän kuin kirkkaus
Tutkimuksessa esiin nousi, että kontrasti vaikutti voimakkaammin kuin pelkkä kirkkaus siihen, miten silmät kääntyvät sisäänpäin ja miten pupillit supistuvat lähityössä. Lisäksi likinäköisillä havaittiin taipumusta siihen, että silmät ovat jo valmiiksi enemmän sisäänpäin kääntyneet ennen tarkennusta ja pupillit supistuvat voimakkaammin kuin normaalisti näkevillä.
Tutkijat arvioivat, että tämä yhdistelmä voi liittyä verkkokalvon niin sanottuihin reitteihin, jotka käsittelevät valoa ja pimeyttä. Heidän tulkintansa mukaan likinäköisyyteen aiemmin liitetty heikompi valon käsittelyyn liittyvä vaste voisi kytkeytyä juuri tähän lähityön aikaiseen “säätöpakettiin”.
Sisätilat, lähityö ja valon väheneminen muodostavat mahdollisen noidankehän
Tutkimus esittää hypoteesin, jonka mukaan lähityö voi vähentää verkkokalvolle pääsevää valoa tavalla, joka pitkällä aikavälillä voi altistaa likinäköisyydelle tai pahentaa sitä. Ajatus korostuu sisätiloissa, joissa valoa on lähtökohtaisesti vähemmän kuin ulkona.
Tutkijoiden mukaan kirkkaassa ulkovalossa pupilli voi supistua, mutta verkkokalvolle päätyy silti runsaasti valoa. Sen sijaan sisällä, kun tarkennetaan lähellä oleviin kohteisiin kuten puhelimeen, tablettiin tai kirjaan, pupilli voi supistua kuvan terävöittämiseksi. Hämärämmässä tämä voi pienentää verkkokalvon valostimulaatiota selvästi.
Likinäköisyys on monen tekijän ilmiö, eikä tämä vielä ratkaise kaikkea
Tutkijat muistuttavat, että likinäköisyys liittyy vahvasti myös perimään ja silmän rakenteeseen. Likinäköisyydessä silmämunan pituus on tavallista suurempi, jolloin kuva tarkentuu verkkokalvon eteen ja näkö kauas sumenee.
Tutkimus nostaa esiin mahdollisuuden, että näön hämärtyminen ei ole ainoa palanen, vaan myös valon väheneminen verkkokalvolla voi olla osa kokonaisuutta. Tässä yhteydessä tutkijat pohtivat myös sitä, miksi liian voimakkaiksi valitut korjauslinssit saattavat joissain tilanteissa olla ongelmallisia, jos ne vaikuttavat sekä valon määrään että tarkennuksen kuormaan.
Tutkimuksella on rajoitteita, mutta se avaa uuden suunnan
Tutkimus tehtiin pienellä osallistujamäärällä, eikä näköä seurattu ajan yli tai verrattu suoraan sisä- ja ulko-olosuhteissa. Siksi kyse on nimenomaan fysiologiaan pohjaavasta hypoteesista, ei lopullisesta vastauksesta.
Tutkijoiden mukaan seuraava askel on testata samaa ajatusta laajemmilla ryhmillä ja pidemmällä seurannalla. Jos mekanismi vahvistuu, se voi muuttaa tapaa, jolla likinäköisyyden ehkäisyä ja hoitoa ajatellaan, erityisesti lasten ja nuorten arjessa, jossa lähityö ja sisätiloissa oleilu korostuvat.
Lähde: ScienceAlert