Tutkijat ovat nostaneet esiin huolen siitä, että masennuslääkkeiden pitkäaikaisvaikutuksista tiedetään edelleen liian vähän. He korostavat kuitenkin, ettei lääkitystä pidä lopettaa omin päin, sillä lääkkeet voivat olla monille elintärkeitä.
LADbible kertoo, että asiantuntijat ovat huolissaan erityisesti siitä, kuinka vähän laadukasta tutkimusta on tehty masennuslääkkeiden useita vuosia kestävästä käytöstä. Samalla he muistuttavat, että lääkitys voi merkittävästi vähentää itsetuhoisuuden ja masennuksen uusiutumisen riskiä.
Mahdollisia pitkäaikaisia riskejä tutkitaan
Lontoon University College Londonin professori Joanna Moncrieffin mukaan nykyinen tutkimusnäyttö pitkäaikaisesta käytöstä on puutteellinen.
Hänen mukaansa käytettävissä olevat tutkimukset ovat vähälukuisia ja usein laadultaan heikkoja, minkä vuoksi pitkäaikaisen käytön turvallisuudesta ei voida tehdä varmoja johtopäätöksiä.
Asiantuntijat ovat nostaneet mahdollisina tutkimuskohteina esiin muun muassa sydämen rytmihäiriöt, äkillisen sydänpysähdyksen riskin, kognitiiviset muutokset ja tyypin 2 diabeteksen. Toistaiseksi suoraa syy-yhteyttä masennuslääkkeiden ja näiden sairauksien välillä ei kuitenkaan ole voitu osoittaa.
Masennus itsessään lisää terveysriskejä
Tutkijat muistuttavat myös, että masennus itsessään lisää riskiä sairastua esimerkiksi sydän- ja verisuonisairauksiin.
Siksi on vaikea erottaa, johtuuko mahdollinen riskin kasvu itse lääkityksestä vai perussairaudesta. Myös riippumattomat asiantuntijat ovat kehottaneet tulkitsemaan tutkimustuloksia varoen juuri tästä syystä.
Lääkitystä ei pidä lopettaa omin päin
Asiantuntijat korostavat, ettei tutkimus tarkoita sitä, että masennuslääkkeet olisivat vaarallisia tai että niiden käyttö pitäisi lopettaa.
Britannian terveyspalvelu NHS suosittelee, että masennuslääkkeitä käytetään yleensä vähintään kuuden kuukauden ajan oireiden helpottumisen jälkeen. Lääkityksen lopettamisesta tai muuttamisesta tulee aina keskustella hoitavan lääkärin kanssa.
Tutkijoiden mukaan tärkein viesti on, että pitkäaikaisesta käytöstä tarvitaan lisää korkealaatuista tutkimusta, jotta potilaat ja lääkärit voivat tehdä mahdollisimman turvallisia hoitopäätöksiä.